Tiistaina se alkoi - pelätty evakkokaruselli pyöräytettiin käyntiin. Pari ensimmäistä päivää kuluivat laatikoita täytellen ja evakkovarustuksia pakkaillen. On yllättävän hankala miettiä, mitä kaikkea puolen vuoden aikana tarvitsee: syysvaatteet, talvivaatteet, lasketteluvaatteet ja hupsheijakkaa - kesävaatteet! Päätimme nimittäin palkita itsemme kuluneen syksyn stressitraumoista varaamalla vuodenvaihteeksi matkan Miamiin ja New Yorkiin. (New Yorkissa ei tietenkään ole tammikuussa kovin lämmin, mutta Miamissa lämpötilan pitäisi kohota reiluun pariinkymmeneen asteeseen.) Näin ollen evakkokamoihin piti muistaa pakata myös passit ja hammasharjat... tai jälkimmäiset olisimme saattaneet ottaa mukaan muutenkin...
Torstai-iltana kärräsimme muuttokuormamme ensimmäiseen evakkokohteeseen: ihanaan kaksikerroksiseen puutaloon, jossa meillä on kaksi huonetta käytössämme. Tässä vaiheessa viikkoa ensimmäiset tummanharmaat savupilvet alkoivat tuprutella Söpsönsöön korvista, mutta Tuppeluuri onnistui leyhyttelemään liiat savut pois ajoissa, joten "hullu narttu" -kohtaukselta vältyttiin. Vielä. Ja illalla kaikki oli taas enemmän kuin hyvin - Söpsönsöö hykerteli tuoreessa evakkokodissaan tyytyväisenä lämmin Subway patonki sylissään televisiota katsellen.
Perjantaina ja lauantaina edessä oli vielä kivuliaat 13 tuntia tavarakasojen kasaamista, kodin muovitusta, parkettien pahvitusta ja hiekkapölyhöyryjä. Vaan kuinka ollakaan, urakka todellakin valmistui lauantai iltapäivällä kello kolme, jonka jälkeen pölyinen parivaljakko suunnisti lähipizzeriaan palkitsemaan itsensä.
Ja nyt, seuraavaan puoleen vuoteen, meillä ei ole aikomustakaan tuhlata ylimääräisiä ajatuksia kotimme tilaan (tai katsotaan, mitä käy, kun ne soittavat sieltä ensimmäisestä katastrofista...). Me lepäämme puoli vuotta, ja sen jälkeen menemme hengitystämme (ja itkua) pidätellen katsomaan, mitä rakkaasta kodistamme on jäljellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti