Kävimme keskiviikkoiltana työmaatontilla tarkistamassa, millaista vahinkoa myrsky oli saanut sisätilamuovituksissamme aikaan. Oli positiivista huomata, että tällä kertaa se ei ollut onnistunut repimään viritelmiämme irti.
Eräs toinen seikka kuitenkin varasti huomiomme ja hämmennyksemme. Vessanpönttö toivotti meidät tervetulleeksi eteisessä. Se ja lavuaarit oli irroitettu kylpyhuoneesta. Tässä nyt ei vielä sinällään ollut mitään kummallista - oletamme vessanpöntön olevan puolimatkassa kohti pihan roskalavoja. Kummallista tilanteessa oli ruskea löllömäinen vana, joka kulki pöntön entiseltä paikalta, kylpyhuoneen kynnyksen yli, kohti eteistä. Siinä tilanteessa katsoimme viisaimmaksi olla pohtimatta vanan alkuperäistä lähdettä, ja olimme niin kuin sitä ei olisikaan.
Ensimmäisen putkiremonttiviikon jäleen rakas kotimme on siis edelleen päällisin puolin kunnossa. Söpsönsöölle putkiremontin ensimmäiset päivät sen sijaan muodostuivat hieman kohtalokkaiksi: oikea olkapää meni keskiviikkoiltana sijoiltaan pidettyään ensin kummaa meteliä parin tunnin ajan. Vamma ei suinkaan ole uusi, ja olkapää saatiinkin kiskaistua vanhasta tottumuksesta takaisin paikoilleen. Mutta olkapää ei kuitenkaan ole kunnossa - liekö se rasittunut kantamisista, nostelemisista ja hankalista asennoista talonpaketointiprojektin aikana. Nyt sillä on kuitenkin puoli vuotta toipumisaikaa ennen kuin sama ruljanssi on edessä uudestaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti