Tänään työmiehet tulivat meille ensimmäiselle tarkastuskäynnille ennen putkiremontin aloittamista:
"Tähän tulee tosiaan sitten semmoinen pömpelilaatikko, eli huoneen neliöt pienenee. Sille ei nyt enää tässä vaiheessa voi mittään. Ja kylpyhuoneeseen koitetaan nyt kovasti etsiä sellaista lamppumallia, ettei tarvitsisi laittaa peilikaappia ja peilikaapin lamppua eri paikkoihin. Tai toinen vaihtoehto on, että nostetaan se peilikaapin valo kahteen ja puoleen metriin. Ai ei vai? No, ei sitten. Eikä noista muiden huoneiden sulkemisista tarvitse huolehtia. Meidän miehet sulkee ne kyllä muovisilla vetskariovilla. Kannattaa tosin siinä heti alkuun tulla tarkastamaan, että ne on muistettu laittaa paikoilleen, ettei tule ikäviä yllätyksiä kotiin palatessa..."
Alan ymmärtää, mihin putkiremontteihin liitettävät kauhukuvat perustuvat. Ja alan myös itselleni epätyypilliseen tapaan panikoitua ajatuksesta, että kohta SE alkaa. Ensi viikolla on tarkoitus aloittaa talon paketoiminen, ja ensimmäisten muuttokuormien pakkaus. Siitä viikko eteenpäin hurautammekin sitten jo ensimmäiseen evakkopaikkaamme. Tuppeluuri on vielä silminnähden rauhallinen ja koettaa saada minutkin vielä pysymään järjissäni. Se on vain hieman hankalaa, kun näitä käytännön asioita hoidellessa joutuu jatkuvasti kohtaamaan sen tosiasian, ettei ole lainkaan mahdotonta, että kotiin palatessamme lavuaarimme on rakennettu vessanpöntön päälle ja vessan ovi on erheellisesti muurattu umpeen. Viime yönä näin unta, että pönttö oli kiinnitetty seinään, ja yritin epätoivoisesti opetella käyttämään sitä vaakatasossa seinällä killuen...
Noh, uskoisin että painajaisistakin päästään, kunhan homma nyt saadaan alkuun. Luulen tosin, että on turvallisempaa olla tulematta kotiin "työmaa-aikana". Tiedä vaikka sitä skitsahtaisi tai sekoaisi lopullisesti.
Söpsönsöö
torstai 17. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti