Syksy tuntuu hujahtavan nopeasti, jopa niinkin nopeasti, että ensimmäinen pakolaiskuukautemme alkaa olla totisesti voiton puolella. Olemme saaneet nautiskella varsin pehmeästä laskusta muiden nurkissa elämiseen totuttelussa. Nykyisen puutalokotimme varsinainen herrasväki on nimittäin viettänyt viimeiset kaksi viikkoa Ranskassa, ja näin ollen kaksikerroksinen pytinki on ollut täysin meidän hallinnassamme. Nyt on kuitenkin aika siirtyä vaiheeseen kaksi, eli siihen kun asumme neljästään saman katon alla. Eipä se ole vielä tähän mennessä minkäänlaisia draamoja tai tragedioita tuottanut. Seikkalumme on suoraansanottuna ollut varsin tasainen ja turvallinen.
Kävimme eilen kurkistamassa myös oikean kotimme kuulumisia. Kaikkialla leijaili iloinen hiekkapölypilvi - jokaisen astmaatikon (lue: Söpsönsöö) unelma, mutta kyllä sen kodiksi tunnisti edelleen. Eteinen tulvi betonisäkkejä; vessaa ryhdytään ilmeisesti pikkuhiljaa uudistamaan. Tällä hetkellä sen tilalla on vain pölyinen, reikäinen ja kuoppainen koppi. Keittiöstämme pääsi vielä viime viikolla kulkemaan naapuriasuntoon, sillä seinään oli hakattu reikä. Nyt seinä oli kuitenkin muurattu uudelleen umpeen. Emme voineet enää uteliaina tirkistellä seinänaapureiden lukaaliin... :/
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti