Alkuhämmästelyiden jälkeen ymmärsimme, että emme saisi käsivoimin autoa ojasta ylös, ja niinpä soitimme hätiin Söpsönsöön isän tarkoituksena vetää auto ojasta toisen auton avulla. Tämäkin osoittautui kuitenkin suunniteltua hankalammaksi. Kaksi tuntia, lukuisia vetoyrityksiä, lautaviritelmiä, lapiointiurakoita ja sepeliviritelmiä myöhemmin auto kuitenkin nousi ojasta, kiivaan taistelun tuloksena - ja vieläpä vahingoittumattomana!!! Kiitokset siis vielä kerran Söpsönsöön isälle suurenmoisesta avusta!
Loppuillan kulutimme turvallisesti television ääressä pönöttäen, seuranamme lupsakaksi luokiteltu punaviinipullollinen. Ja lupsakka oli loppuiltakin...
Seuraavana päivänä saimme maalle seuraa, sillä Söpsönsöö oli luvannut tarjota ystävilleen ystävänpäivän kunniaksi brunssin. Sunnuntaipäivä kuluikin edellispäivää rauhallisemmissa ja mukavammissa merkeissä nautiskellen ja rentoutuen. Kyllä maalla on mukavaa!
Menossa oleva viikko saattaa olla viimeinen kokonainen viikkomme evakkolaisina, sillä jo huomenna pääsemme aloittamaan kotonamme kotiinpaluusiivouksen. Ennustettavissa on aikamoinen urakka muutamine itkupotkuraivareineen ja työmiehiä vastaan käytävine taisteluineen (aivan kaikki ei ole edelleenkään mennyt putkeen). Hauskaa on kuitenkin taas pitkästä aikaa päästä kotiin JA OMISTAA SELLAINEN! Vaikka kodittoman kulkurin elämässä on oma hurmansa, taidamme me silti olla enemmän kotihiiripersoonia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti