Me olemme siis päässeet takaisin kotiin, ihanaan ikiomaan kotiin.
Ja nyt olemme niin rättiväsyneitä kolme päivää (ja lähes tulkoon myös yötä) kestäneestä siivoamisesta, muuttamisesta ja kodin kuntoonlaittamisesta, että painumme mökille vähän lepäilemään ja lataamaan akkuja.
Mutta eipä mennä asioiden edelle, vaan palataan yhden viikonlopun verran taaksepäin. Perjantaina saimme lopullisen varmistuksen sille ihme-asialle, että todellakin pääsemme aloittamaan luvatun aikataulun puitteissa kotiinmuuttomme. Niinpä ryntäsimme heti iltapäivällä riepujen, rättien, pölyhuiskujen, sun muiden kihveleiden ja kahveleiden kera työmaalle siivoamaan. Pölyt ja hämähäkinseiti saivat kyytiä, ja niiden perässä roskalavalle lentelivät myös suojamuovit ja pahvit, kun tehokaksikkomme laittoi turbovaihteen päälle. Iltaan mennessä kämpässämme ei leijaillut enää mitään näkyvää ja hiekkapölyksi tunnistettavaa (joskin Tuppeluurin tarkka nenä vaistoaa joitakin hiekkapölyn hiukkasia ilmassa vieläkin...). Niinpä pääsimme jo lauantaina täydellä tohinalla aloittamaan tavaroiden purkamisen omille paikoilleen kaappeihin.
Sunnuntaina Söpsönsööllä oli "omia bisneksiä", joten Tuppeluuri hoiti ritarillisesti ja menestyksekkäästi tavaroiden kotiinmuuton sukutilalta kaupunkiin. (Suurenmoiset kiitokset siis vielä omalle Tuppeluurilleni ja hänen uljaalle apurilleen sunnuntain uroteosta!) Söpsönsöö lähti aamulla liikenteeseen "maalta" ja sai palata illalla kotiin kaupunkiin. Sepäs vasta oli elämys!
Söpsönsöön palattua kotiin jatkoimme vielä yhdessä kodin kuntoolaittamista myöhään yöhön, ja kuinka ollakaan: kodilta se alkaa taas näyttää! Muutama hassu pahvilaatikko on enää purkamatta, pesukone hakematta Söpsönsöö veljen hoidosta, ja ensimmäiseen evakkoasumukseemme jääneet tavarat pitää vielä siirtää autolasteina omaan kotiimme.
Sen verran voimme myös paljastaa, että itkupotkuraivareilta säästyttiin, kumma kyllä! Tämä operaatio sujui harvinaislaatuisen harmonisissa ja tehokkaissa merkeissä. Kenties syynä lamauttava väsymys, joka on pyyhkinyt meistä hetkellisesti pois kyvyn ajatella, olla surematta lyhyitä yöunia, hieman naarmuuntunutta parkettia ja keittiön kaapistojen ja pöytäpintojen rapistunutta kuntoa. Olemmehan taas kotona, ja se jos mikä on tarkeintä!
Vaikka tänne varmasti vielä rustailemme saatuamme kotimme täysin valmiiksi, haluamme jo tässä vaiheessa kiittää evakkoemojamme ja -isiämme, jotka ottivat meidät hoteisiinsa, ihania vanhempia ja sukulaisia, jotka ovat auttaneet kaikin tavoin, sekä niitä ystäviä ja muita ympärillämme olleita ihmisiä, jotka ovat jaksaneet pistää omituisen tai raivostuttavan käyttäytymisemme olosuhteiden piikkiin!
Voiton puolella ollaan! Jopa lähellä maaliviivaa!
JEE! Onnea uusvanhaan kotiin :)
VastaaPoista