Kummia uutisia

Tuppeluuri puhui eilen remonttitantereemme työnjohtajan kanssa puhelimessa, ja kas kummaa, herra Työnjohtaja tuli luvanneeksi, että pääsemme kotiin 19. päivä. Siis VIIKON PÄÄSTÄ! "Siellä taitavatkin olla siivoojat juuri tällä hetkellä työn touhussa", tuumasi herra Työnjohtaja, ja me hypimme ja kiljahtelimme riemusta. (Siivoojat siivoavat siis viralliset remontin alaisena olevat huoneet ennen kotiinpaluutamme. Loppusiivous jää meille.)

Yhtäkkiä odotuksemme oli lyhentynyt parilla viikolla. Onnellisina lähdimme illalla ajelulle katsastamaan putipuhtaan kämppämme, joka pian olisi taas meidän. Epäilykset heräsivät ensimmäisen kerran kotioven ulkopuolella nähdessämme paksun hiekkapölykarrosen ovikellon ja postilaatikon päällä. Vimeinenkin toivonkipinä sammui, kun avasimme oven. Ei siellä mitään siivoojia ollut käynyt. Samanlainen pyörremyrsy huoneistossa vallisti kuin aikaisemminkin.

Söpsönsöön sisäinen skeptikko heräsi, kun kiersimme huoneita: kylpyhuoneesta puuttui vielä suihkun väliseinä, keittiössä yksi kaapeista oli edelleen rikki ja niiden listat, samoin kuin osa katosta maalaamatta, eteisen sotkettuja seiniä ei oltu maalattu vielä laisinkaan ja lattioilla irvistelivät jo kovasti tomuuntuneet aaltopahvikerrokset. Tuppeluuri uskoo vielä ihmeeseen: jos vaikka sittenkin, kaikesta huolimatta pääsisimme kotiin jo viikon päästä! Olisihan se hienoa, kerrassaan mahtavaa ja mieletöntä, mutta Söpsönsöö pitää riemun vielä vähän aikaa varmuuden vuoksi lieassa...