Sähkömies was here!

Eilen illalla saimme vuokraemännältämme sen sävyisen viestin, että kannattaisi ehkä taas käydä vilkaisemassa, mitä kotonamme tapahtuu. Vuokraemäntämme on kyllä korvaamaton: hän on pelastanut meidät tämän projektin aikana jo monesti suuremmilta katastrofeilta tekemällä ennakkovaroituksia, ja nalkuttanut puolestamme työmiehille silloin, kun emme itse ole paikalla (työmiehet varmaan rakastavat meitä ja ainaista valitustamme, mutta itsepähän sitä kerjäävät...).

Tällä kertaa varoituksen syy oli sähkömies, joka oli käynyt kodissamme ja, kaikista meille tehdyistä lupauksista huolimatta, mennyt makuuhuoneeseen tekemään "jotain". KENENKÄÄN EI PITÄNYT MENNÄ MAKUUHUONEESEEN! Sen piti olla siisti, koskematon ja turvallinen. Sen ovi oli vuorattu ainakin triplamuoveilla, ettei sinne menisi murustakaan hiekkapölyä. Sinne tungettiin kaikki arvokas, joka ei missään tapauksessa saa joutua kosketuksiin hiekkapölyn kanssa, kuten Söpsönsöö korvaamattoman tunnearvoisen arvokas piano. Ja nyt, sähkömies oli mennyt sinne.

Koitimme laannuttaa sisäistä kihinäämme automatkalla työmaalle vakuuttelemalla itsellemme, että huoneeseen oli saatettu mennä jollakin tavoin fiksustikin (vaikka toki tiesimmekin, ettei tämä ikipäivänä pitäisi paikkaansa), ja että se oli saatettu vaikka peittää edes jollakin tavoin uudelleen (hahahaa!). Sisäinen kihinä muuttui kuitenkin murahteluksi, jopa kovaääniseksi karjunnaksi meidän päästyämme työmaalle: valtavan huolella kiinnitetyt muovimme oli revitty puukolla keskeltä kahtia, ja rääppeet oli jätetty roikkumaan ovenkarmeihin. Ovi oli jo aivan lian peittämä (todennäköisesti myös siis makuuhuonekin). Käviköhän kenelläkään työmiehistä edes mielessä irrottaa muovia kulmasta, sujahtaa sieltä huoneeseen ja kiinnittää teipit jälkikäteen uudelleen, JOS SINNE HUONEESEEN NYT OLI KERRAN PAKKO MENNÄ. Se ei liene olisi ollut tarpeeksi eläimellistä...

Kuin vastalauseeksi iankaikkiselle nipottamisellemme, myös olohuoneen vetoketjuovi oli jälleen jätetty auki. Ja eteisen yksi seinistä oli tärvelty mustilla läiskillä (?) Tuppeluuri totesi, että työmiehet todennäköisesti maalaavat sen... valkoisella maalilla... ottaen huomioon, että muut eteisen seinämme eivät ole valkoiset...

Naamat punaisina kihisten, sähisten ja ties mitä olentoja paikalle manaten paikkailimme sitten jälleen kerran työmiesten jälkiä. Tuppeluuri kirjoitti myös raivonkatkuisen kirjelappusen, jonka meinasimme ensin iskeä puukolla oveen, mutta tajusimme kuitenkin ajoissa, että ai niin, ovihan on meidän. Niinpä tyydyimme teippiviritelmään. (Ja puhkaisimme reiän naulakosta löytyneen pahvisen kahvikupin pohjaan: johonkinhan viha pitää purkaa...)

Nyt jäämme innokkaina odottelemaan, tepsivätkö työmaalle jättämämme uhkaukset millään tavoin. Todennäköisesti eivät...