Eilen Söpsönsöö aloitti myös lähimaastoon tutustumisen kaappaamalla sukset kainaloon ja lähtemällä tervehtimään naapureita, sekä etsimään lähimpiä latureittejä. Hiihtoreitti kulki hevosaitausten välitse, ja uteliaat pollet kulkivat koko aitauksen matkan vierelläni ihmetellen kulkuvälineitäni. Latuja löytyikin hiihtoretkellä aikamoinen liuta - kyseessä on siis myös talviurheilijoiden paratiisi. Meillä on siis kaksi kuukautta aikaa testailla niitä ja valikoida parhaat.
Illalla Söpsönsöö päätti tehdä vielä toisen retken kävelemällä lähimpään kauppaan reilun kahden kilometrin päähän. Matkaa valaisi upea, vaaleanpunaisen ja violetin sävyillä leikittelevä auringonlasku. Silloin tällöin kuului auton pörinää tai pulkkamäessä ja laduilla rellestävien lasten (ja nuorten!) naurua, mutta muuten oli hiljaista. Kaupalle saapuessa tunnelma oli kuinkeitaan löytäneellä, sillä kauppojen valot valaisivat keskittymän varsin tehokkaasti pimeän keskellä. Ison ruokakaupan lisäksi kaikki peruspalvelut ovat meistä vain parin kilometrin päässä apteekista kampaamoon ja pizzeriaan.
Söpsönsöö on jo vakuuttunut siitä, että hän on paratiisissa. Eiköhän kiireinen Tuppeluurikin vielä saada siitä vakuuttuneeksi, kunhan hänellä on vähän enemmän aikaa tutustua paikkoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti