Riemunkiljahduksia!

Eilen vierailimme pitkästä aikaa remonttityömaalla, ja kuinka ollakaan, lähdimme ensimmäistä kertaa paikalta hymyssä suin! Työ oli edistynyt. Mitään ei oltu tyritty. (Tai no, yhden keittiökaapin ovi oli rikki, mutta oletamme, että se vielä korjataan...) Vessaamme oli tullut uudet kaakelit, upouusi pönttö ja suihku, ja uusi lavuaarikin odotteli asennustaan pahvilaatikossa maaten. Kylpyhuone oli kaiken kaikkiaan hieno ja uutuuttaan hohtava. Keittiökin oli viimeistelyä vaille valmis, ainoastaan uusien pistorasioiden asennukset ja uunin paikoilleenlaitto olivat tekemättä.

Saa nähdä kauanko vielä menee, että työmaa valmiiksi. Nyt näyttää siltä, että pääsemme ennustettuna ajankohtana helmi-maaliskuun vaihteessa takaisin kotiin. Kyllä oma koti on aina oma koti, vaikka olemmekin viihtyneet myös "maaseudulla", nykyisessä evakkokodissamme mainiosti.

Maalaiselämää

Olemme sopeutuneet uusille asuinsijoillemme varsin mainiosti. Tavaramme löysivät mukavan helposti paikkansa: ne suorastaan humpsahtivat neliöpaljouteen ja katosivat valtavien huoneiden nurkkiin. Toinenkin evakkokotimme on ensimmäisen tavoin kodikas. Erityisesti olemme ihastuneet asumuksemme tupakeittiöön: noin 100-neliöiseen huoneeseen, joka on yhdistetty keittiö, olohuone ja ruokailutila.

Eilen Söpsönsöö aloitti myös lähimaastoon tutustumisen kaappaamalla sukset kainaloon ja lähtemällä tervehtimään naapureita, sekä etsimään lähimpiä latureittejä. Hiihtoreitti kulki hevosaitausten välitse, ja uteliaat pollet kulkivat koko aitauksen matkan vierelläni ihmetellen kulkuvälineitäni. Latuja löytyikin hiihtoretkellä aikamoinen liuta - kyseessä on siis myös talviurheilijoiden paratiisi. Meillä on siis kaksi kuukautta aikaa testailla niitä ja valikoida parhaat.

Illalla Söpsönsöö päätti tehdä vielä toisen retken kävelemällä lähimpään kauppaan reilun kahden kilometrin päähän. Matkaa valaisi upea, vaaleanpunaisen ja violetin sävyillä leikittelevä auringonlasku. Silloin tällöin kuului auton pörinää tai pulkkamäessä ja laduilla rellestävien lasten (ja nuorten!) naurua, mutta muuten oli hiljaista. Kaupalle saapuessa tunnelma oli kuinkeitaan löytäneellä, sillä kauppojen valot valaisivat keskittymän varsin tehokkaasti pimeän keskellä. Ison ruokakaupan lisäksi kaikki peruspalvelut ovat meistä vain parin kilometrin päässä apteekista kampaamoon ja pizzeriaan.

Söpsönsöö on jo vakuuttunut siitä, että hän on paratiisissa. Eiköhän kiireinen Tuppeluurikin vielä saada siitä vakuuttuneeksi, kunhan hänellä on vähän enemmän aikaa tutustua paikkoihin.

Lomilta lompsis

Ihana kolmen viikon mittainen loma, josta kaksi viikkoa vietimme reissaten, on nyt ohi. Selvisimme takaisin Suomen pakkasiin myöhään lauantai-iltana lentojemme venyttyä parikymmentätuntisiksi. Sunnuntaina päätimmekin sitten jo syöskyä remonttikeitaalle tutkiskelemaan, mitä kodissamme oli kolmen viikon aikana saatu aikaiseksi.

Jotakin sentään oli tapahtunut: vessan seinät olivat saaneet kaakelipinnan. Muuta kodissamme ei sitten oltukaan tehty. Tosin täytyy muistaa, että työmiehetkin ovat varmaan lomailleet. Olipahan sentään jotakin konkreettista ja näkyvää, joka taas valaa uskoa siihen, että jonakin kauniina kevätpäivänä maaliskuussa pääsemme taas muuttamaan takaisin omaan kotiin.

Aivan harmiton ei tämäkään reissu kuitenkaan ollut, sillä ovi, jolla olohuoneemme on suojattu hiekkapölyltä, retkotti ammollaan - TAAS. Jos kerta olis ensimmäinen tai toinen tai viides, niin sen voisi vielä pistää huolimattomuuden piikkiin. Sama kaava on kuitenkin toistunut jo varmaan viisikymmentä kertaa: ovi on auki, suljemme sen, soitamme työnjohtajalle joka lupaa ettei sama toistu kun työmiehillä ei oikeasti ole edes mitään asiaa huoneeseen, menemme uudestaan katsomaan, ovi on jälleen auki, suljemme sen ja niin edelleen. Kohta sen tosin voi repiä vaikka kokonaan pois, sillä huoneessa leijailee jo melkoinen hiekkapilvi, ja parketistakaan tuskin on enää kovin paljoa jäljellä. Tuppeluuri epäili, että työmiehet kulkevat huoneen läpi tupakkatauolle parvekkeellemme. Kenties hieman kujeilemme heidän kustannuksellaan, lukitsemme parvekkeen oven ja piilotamme avaimen... jos vaikka ovi sitten alkaisi pysyä kiinni.

Kujeista puheenollen, uusi vuosi - uudet kujeet. Vuoden alun kunniaksi alamme jälleen valmistautua uuteen muuttoon, jotta nykyisen evakkokotimme isäntäväki saa välillä rauhan taloon. Huomenna meidän on tarkoitus rontata mukana kulkeva kotikalustomme seuraavaan paikkaan. Tuleva asumuksemme on vanha, tällä hetkellä asumaton sukutila, jolla on värikäs historia. Meistä tulee siis isäntä ja emäntä! Tupakeittiössä hääriessä ikkunasta voi katsella hevosia, ja ympäristön metsiin voi lähteä vaikkapa hiihtolenkille. Saas nähdä, miten paljasjalkaiset kaupunkilaiset tästä koitoksesta selviävät.

Innoissaan tulevaa odottaen,
Söpsönsöö ja Tuppeluuri