Ei kunnian kukko laula...

Sisuskalut vetivät pikaisen kuperkeikan, kun puhelin soi ja näytöllä vilkkui vuokraemännän numero. Söpsönsöö tiesi jo vastatessaan, että jokin oli mennyt putkiremonttityömaalla pieleen.
Ja niinhän siinä oli päässyt käymään!

Ensinnäkin, meitä oli etukäteen ohjeistettu, että tiettyjä asioita emme saa kylpyhuoneessa itse irrottaa vakuutuksellisista syistä. Noudatimme kiltisti ohjetta, ja teippasimme kyseisiin kylpyhuonekalusteisiin valtavat A3 -kokoiset plakaatit, joihin kirjoitimme paksulla tussilla: "Tämä säästetään. EI saa heittää pois!!!" Vaan kuinka ollakaan, kaikki kylpyhuoneeseemme jätetytasiat oli viskattu roskalavalle leppuineen päivineen. (En enää yhtään ihmettele sen ammoisen pesukoneen kohtaloa - ks. pesukoneen tarina alkupään blogiteksteistä) Onneksi olimme aavistaneet tämän tapahtuvan, ja irroittaneet ohjeistuksista piittaamatta kylpyhuoneesta itse kaiken, mitä ehdottomasti halusimme säästää. HYVÄ ME! Tästä tapauksesta voimme päätellä, että joko työmaalla ollaan lukutaidottomia (ensi kerralla ohjeet täytyy nähtävästi piirtää) tai kärsitään vakavasta lukihäiriöstä...

Toinen työmaakatastrofi on jopa vielä ensimmäistä mystisempi: Ennen evakkoonlähtöämme vuorasimme olohuoneen lattian huolellisesti aaltopahveilla, jottei huoneeseen mahdollisesti pääsevä kivipöly pilaisi parkettia. Työnjohtajat kyllä pyhästi vannoivat, ettei sellaiselle ole tarvetta: huoneen oveen laitetaan vetoketjuovi, joka pidetään visusti kiinni, ja joka taatusti pitää pölyn pois olohuoneesta. Vuokraemäntä kuitenkin vihjaisi soitossaan, että olohuoneenkin osalta oli tyritty pahanpäiväisesti, ja niinpä Söpsönsöö lähti katsastamaan tilannetta työmaalle.

Kuinka ollakaan, vetoketjuovi ammotti apposen auki! Ja vielä suurempi oli hämmästys, kun Söpsönsöö vilkaisi olohuoneeseen sisään: huolella asetellut aaltopahvit oli revitty paikoiltaan siten, että ovenedusparketti oli täysin vailla suojaa ja sitä peitti kotoisa muutaman millimetrin paksuinen kivipölykerros. Pahvilattiaa oli myös hieman raotettu, jotta kivipöly varmasti pääsisi myös sen alle tekemään tuhojaan. Taitaa olla raksalaisilla varsin kieroutunut huumorintaju.

Naamat punaisina puhisten päätimmekin sitten, että tänään soitetaan kiukkusoitto asianomaisille ja annetaan vähän palautetta. Mutta siitä lisää ensi kerralla...

Joulunodotuskriisi

Söpsönsöölle on viime päivien aikana lauennut masentava joulunodotuskriisi. Ja tämä kriisi ei suinkaan johdu lähenevästä joulusta ja sen mukanaan tuomasta hulinasta ja vilinästä, vaan siitä että tänä vuonna ei ole omaa kotia, jossa voisi valmistella joulua. Tiedoksi niille, jotka eivät Söpsönsöötä tunne, että joulu on hänen lempivuodenaikansa; se alkaa lokakuussa kynttilöiden ostamisella ja jatkuu marraskuussa joululaulujen soittamisen ja glögin keittelyn säestyksellä. Joulukkuussa joulunodotus tiivistyy jouluvalmistelujen, askartelun ja koristeiden esiinkaivamisen myötä huipentuakseen joulukuusen hakuun, joulunpyhien tunnelmaan ja erityisen perinteiseen jouluun herkkuineen, saunoineen, haudalla käynteineen, yökinkkuineen, ja niin edelleen... tajusitte varmaan jutun juonen.

Tämä kaikki on paljon hankalampaa muiden nurkissa asusteltaessa, kaikilla kun on omat tapansa ja tyylinsä valmistautua jouluun ja sen odotukseen. Ja tämän kaiken Söpsönsöö on tajunnut pikkuhiljaa katsellessaan kauppoihin ilmestyviä joulukoristeita ja suklaavuoria (- joulukuun ensimmäisenä päivänä päättyy elokuussa aloitettu karkkilakko...) Onneksi sentään pikkuisen jotain voi tehdä ja laittaa: kynttilät valaisevat tälläkin hetkellä hämärää huonettamme, ja Kunnaksen joulukalenteri odottelee kirjahyllyssä ensimmäisen luukun avaajaa. Lisäksi pihan vanhoihin omenapuihin viriteltiin pari päivää sitten suloiset pienet valot, jotka näyttävät puiden lumisilla oksilla suorastaan sädehtiviltä pimeinä iltoina.

Eli ei kai tässä peliä kokonaan olla menetetty. Viime jouluna oli vain niin ihanaa kantaa ensimmäistä kertaa yhteiseen OMAAN kotiimme OMA joulukuusi, joka saatiin koristella OMALLA tavalla , ja jonka tuoksuun sai aattoaamuna heräillä OMALLA jouluisella tyylillään. Mutta se on edessä sitten taas ensi vuonna! Tänä jouluna mennään muiden tyylillä, ja kuten Tuppeluuri on jo ehtinyt epäilläkin, joulunodotus tulee viemään Söpsönsöönkin vielä niin mennessään, ettei hän tule edes huomaamaan, kenen tyylillä ja tavoilla jouluna mennään. Molempi parempi!

Söpsönsöö ja Tuppeluuri