Armonaikaa on jäljellä vielä reilu kuukausi, mutta meille asukkaille on alettu jo järjestää sopeutumisharjoituksia. Nämä harjoitukset kulkevat muun muassa nimillä: "tänään vesikatko klo 8-18 välisenä aikana" tai "olemme pahoillamme puoli vuorokautta kestäneestä vesikatkosta, josta ette saaneet etukäteen ilmoitusta".
Ehdoton suosikkini oli kuitenkin eilinen harjoitus, jossa vaikeustasoa oli taas asteen verran kohotettu. Vesikatkon lisäksi myös viemäreiden kaikenlainen käyttö oli kielletty. Ymmärtäisitte tilanteen haastavuuden erityisen hyvin, jos olisitte eilen nähneet Tuppeluurin hampaidenpesuvesi suussaan pohtimassa, minne saa purskuttaa. Naapurin parvekkeelle vai rappukäytävään?! (Naapureita rauhoitellakseni voin paljastaa, että vesi meni lopulta viemäriin - tästä harjoituksesta ei nyt selvitty täysin pistein...)
maanantai 24. elokuuta 2009
tiistai 18. elokuuta 2009
Alkutilanne
Putkiremontti.
Sana tuskin tuo kovin kultaisia mistoja kenenkään mieleen. Ja vaikka ei olisi kertaakaan itse kokenut putkiremonttia elämänsä aikana, on ollut myötäelämässä niin monen muun putkiremonttiaikaa, että sana saa kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin.
Tällä kertaa tätä tapahtumaa ei tarvitse myötäelää kenenkään muun mukana, vaan sen saa kokea ihan itse. Muut ovat jo kuukausia pelotelleet omilla kokemuksillaan ja muistutelleet, mikä kaikki silloin menikään pieleen. Meillä on vielä lähes puolitoista kuukautta armonaikaa tapahtuman alkuun, mutta niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, jo nyt asioita on onnistunut menemään solmuun.
Mutta palataanpa vähän ajassa taaksepäin - viime vuoden kesään, jolloin löysimme Tuppeluurin kanssa täydellisen vuokrakaksion. Ainut pieni miinus oli, että putkiremontti teki tuloaan. Se tuntui siinä vaiheessa kuitenkin suhteellisen pieneltä miinukselta. Vuosi on kuitenkin pitkä aika, ja putkiremontin kestoksikin oli arvioitu vain kahdeksan, tai maksimissaan kymmenen viikkoa. Sellaisen ajan nyt asustelee vaikka teltassa...
Vuosi ei kuitenkaan ollut ihan niin pitkä aika kuin olimme suunnitelleet ja yllättäen oltiin taas kesässä. Toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu mennä hujahtivat, mutta sen verran sentään pysyimme ajan juoksussa mukana, että järjestelimme itsellemme väliaikaismajoituksen syksyksi; toisten nurkkiin tosin, mutta kyllähän niin pari kuukautta elelee.
Heinäkuu oli jo vaihtumassa elokuuksi, ja putkiremontin alkuun oli kaksi kuukautta aikaa, kun saimme ohimennen tietää, että putkiremontissa meneekin ehkä mahdollisesti ihan vähän pidempään, kun alunperin ilmoitettiin. Tämä pikkupikkupikkuruinen remontinpidennys tulisi tarkoittamaan sitä, että kahden kuukauden sijaan joutuisimmekin asustelemaan vähintään viisi kuukautta poissa kotoa. Mutta eihän se varmaan mikään ongelma ole, ja jos on, niin se on sitten voivoi.
Siinä sitä sitten oltiin ja tapitettiin toisiamme Tuppeluurin kanssa suut ammollaan, kunnes jompikumpi mutristi suutaan ja kysyi sen legendaarisen kysymyksen: "mitäs nyt tehdään?" Hiljaisuus. Seiniin tuijottelua. Ärräpäitä. Uusi hiljaisuus. Lattiaan tuijottelua. Lisää ärräpäitä.
Hiljaisuus.
Naurua.
Lisää naurua.
Pitkä hiljaisuus.
Ja tämän kaiken lopputuloksena tulimme siihen johtopäätökseen, että tästähän voi tulla ihan jännää - seikkailu kenties. Millaista on asua lähes puoli vuotta kodittomina: välillä toisten nurkissa, välillä mitä kummallisimmissa paikoissa? Kestääkö kaksikkomme seikkailumieli? Miltä koti näyttää ja tuntuu, kun tulemme takaisin? Siitä olisi tarkoitus ottaa selvää reilun puolen vuoden ajan tästä hetkestä eteenpäin....
Söpsönsöö
Sana tuskin tuo kovin kultaisia mistoja kenenkään mieleen. Ja vaikka ei olisi kertaakaan itse kokenut putkiremonttia elämänsä aikana, on ollut myötäelämässä niin monen muun putkiremonttiaikaa, että sana saa kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin.
Tällä kertaa tätä tapahtumaa ei tarvitse myötäelää kenenkään muun mukana, vaan sen saa kokea ihan itse. Muut ovat jo kuukausia pelotelleet omilla kokemuksillaan ja muistutelleet, mikä kaikki silloin menikään pieleen. Meillä on vielä lähes puolitoista kuukautta armonaikaa tapahtuman alkuun, mutta niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, jo nyt asioita on onnistunut menemään solmuun.
Mutta palataanpa vähän ajassa taaksepäin - viime vuoden kesään, jolloin löysimme Tuppeluurin kanssa täydellisen vuokrakaksion. Ainut pieni miinus oli, että putkiremontti teki tuloaan. Se tuntui siinä vaiheessa kuitenkin suhteellisen pieneltä miinukselta. Vuosi on kuitenkin pitkä aika, ja putkiremontin kestoksikin oli arvioitu vain kahdeksan, tai maksimissaan kymmenen viikkoa. Sellaisen ajan nyt asustelee vaikka teltassa...
Vuosi ei kuitenkaan ollut ihan niin pitkä aika kuin olimme suunnitelleet ja yllättäen oltiin taas kesässä. Toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu mennä hujahtivat, mutta sen verran sentään pysyimme ajan juoksussa mukana, että järjestelimme itsellemme väliaikaismajoituksen syksyksi; toisten nurkkiin tosin, mutta kyllähän niin pari kuukautta elelee.
Heinäkuu oli jo vaihtumassa elokuuksi, ja putkiremontin alkuun oli kaksi kuukautta aikaa, kun saimme ohimennen tietää, että putkiremontissa meneekin ehkä mahdollisesti ihan vähän pidempään, kun alunperin ilmoitettiin. Tämä pikkupikkupikkuruinen remontinpidennys tulisi tarkoittamaan sitä, että kahden kuukauden sijaan joutuisimmekin asustelemaan vähintään viisi kuukautta poissa kotoa. Mutta eihän se varmaan mikään ongelma ole, ja jos on, niin se on sitten voivoi.
Siinä sitä sitten oltiin ja tapitettiin toisiamme Tuppeluurin kanssa suut ammollaan, kunnes jompikumpi mutristi suutaan ja kysyi sen legendaarisen kysymyksen: "mitäs nyt tehdään?" Hiljaisuus. Seiniin tuijottelua. Ärräpäitä. Uusi hiljaisuus. Lattiaan tuijottelua. Lisää ärräpäitä.
Hiljaisuus.
Naurua.
Lisää naurua.
Pitkä hiljaisuus.
Ja tämän kaiken lopputuloksena tulimme siihen johtopäätökseen, että tästähän voi tulla ihan jännää - seikkailu kenties. Millaista on asua lähes puoli vuotta kodittomina: välillä toisten nurkissa, välillä mitä kummallisimmissa paikoissa? Kestääkö kaksikkomme seikkailumieli? Miltä koti näyttää ja tuntuu, kun tulemme takaisin? Siitä olisi tarkoitus ottaa selvää reilun puolen vuoden ajan tästä hetkestä eteenpäin....
Söpsönsöö
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)